Uskonnot

Mitä mieltä sinä olet uskonnosta? Mihin uskoon kuulut?

Mitä mieltä olet kristinuskosta? Jumalasta? Entä siitä, miten kirkko puhuu itsensä monella lailla pussiin? Entä kirkon asettamista rajoista?

Mitä mieltä olet siitä, että uskontojen takia soditaan?

Mihin sinä uskot?

Ja kaikkea muuta, pallo on teillä~.

Kristinuskoon kuulun. Lisäksi oon kummitäti ja mun pitäs huolehtia kummipojan kristillisestä kasvatuksesta. Hyvä huolehtia, ku en usko itekkää jumalaa, mutta eipä tässä, kuha patistelee kummipoikaa vaa käymää rippikoulun ja opettelee isä meiän rukouksen 8D

Uskontojen takia musta o ihan turha sotia, sehä o melekeen ku mielipidekysymys. Ei niittenkää takia sodita, jote miks uskontojen?

En usko oikiastaa yhtää mihinkää uskontoo liittyvää. :'D En jaksa kirjottaa mittää kauhian pitkää sepustusta nytte 8D

Ah okei, vakava keskusteluu :cat:
Dodii, mää kuulun ihan perusluterilaiseen kirkkoomme. Ja jooh eipä mulla oikeestaan oo mitään sitä kirkkoo vastaan...En nyt voi sano olevani erityisesti uskovainen sanan varsinaises merkitykses, mut mul ei aineskaan oo mitään sitä vastaan et sellanen henkilöitymä ku jumaluus olisi olemassa. Meidän diili on seuraavanlainen: kumpikaan ei työnnä liikaa nenäänsä toisen asioihin ^^ ja homma on pelittäny ihan kivasti täs viimeset vuodet

Yep, Kristinuskoon kuulun, mutten enää kauan.

Kuten jo aijemmin sanoin, Jumalaan sokeasti uskominen ja hänessä roikkuminen on minusta TÄYSIN heikkomielistä. Jos ei pysty seisomaan omilla jaloillaan, uskoen OMAAN voimaan, ei tule saavuttamaan mitään todellista. On totta että Jeesuksestakin on todisteita, mutta loppujen lopuksi koko Raamattu on täynnä sovinismia, rasismia, pelottelua ja ihmisten toivon hakua ja tarinoita, jotka ihmiset ovat itse keksitty!

Niinkuin meidän kirkko on TUOMIOkirkko ja sinne menemme kuulemaan TUOMIOTA! Ei mitään hyvää tässä uskonnossa?

Sanoisin, että enjulla o aika vahva mielipie. se o kyllä iha yvä 8D

Tosiaa, ei mulla mitää oo uskomista vastaa, siinä ku uskovat. Uskon määki asioihi, mihi muut ei usko, muttei välttämättä tuomittekkaa. Emmää kumminkaa jaksa välittää mitenkää, jos joku haluaa hirviänä puhua joistaki uskonnoista. Mulla ei suomeksi oo mitää intressejä siihe, ettei voi sanua, että uskosin tai en, koskei mua kiinnosta.

Olen wicca ja minä selitän nyt minkälainen uskonto se on. Lukekaa ennen kuin tuomitsette, kiitos.

Wicca on uuspakanallinen luontopainotteinen uskonto, meillä on kaksi jumaluutta, eli jumala ja jumalatar, eikä meidän uskontomme ole missään tekemisissä kristinuskon, satanismin tai saatananpalvonnan kanssa.
Meillä on kahdeksan sapattia: Beltane, Imbolg, Lammas, Litha, Madron, Oestara, Samhain ja Yule.

Ja enju-chan, minusta ei ole oikein sanoa noin, että ilman uskontoa ei pysy omilla jaloillaan ilman jumalia tai ikoneita. On totta, että on ihmisiä jotka eivät suostu toimimaan itse ilman merkkejä jumalilta ja on ihmisiä jotka eivät usko mihinkään.
Ja se mitä sanot on uskonnollistarasismia, en tunne sinua joten en voi sanoa, että oletko sellainen, mutta tuot mielipiteesi esiin sillä tavalla, että kuulostat kuin olisit.
Ei ole oikeutta PAKOTTAA sinua mihinkään, jos et itse siihen halua, ja jos yrittävät se on sinun uskonnonvapautesi riistoa.
Minusta olisi mahtavaa, jos kouluissa opetettaisiin uskontotunneilla ihmisiä katsomaan toista silmiin ja sanomaan "ei kiitos." Silloin kaikki ymmärtäisivät kuinka helppoa on loppujen lopuksi tehdä selväksi, ettei ole kiinnostunut jostain.

Yksi minun ystäväni yrittää jatkuvasti saada minut harjoittamaan kanssaan spiritismiä ja kyselee minulta "minun" satanismistäni, ja painotan hänelle joka kerta, etten usko saatanaan. Avain asia näissä on pystyä sanomaan "ei" niille ihmisille, jotka tyrkyttävät sinulle asioita, ja kyllä kristinusko on hyvin ankara uskonto, ja siellä esiintyy rasismia ja epäeettisiä asioita, mutta minusta on hirveää että jotkut vajoavat sille samalle tasolle, ja kääntyvät toisia uskontoja vastaan. Ja kaiken lisäksi kaikki kristityt eivät ole semmosia, minun siskoni esimerkiksi, hän käy kirkossa, on kummina ja uskoo vahvasti, mutta hän hyväksyy minut silti täysin. Ja samoin juttelin rippikoulussa papin kanssa, ja minusta oli ihanaa, että on sellaisia ihmisiä kuin hän. Hän sanoi, että jos jollekkin sopii jokin toinen uskonto paremmin, niin ei hänellä ole mitään sitä vastaan, ei ketään saa pakottaa.

Katsoin aamulla dokumenttia siitä kuinka erään kylän asukkaat ja Juutalaisten siirtokunta elivät rinnakkain, ja koska kukaan ei ollut käynyt aikaisemmin selittämässä Juutalaisille mitkä olivat kylän säännöt (he yrittivät elää mahdollisimman ekologisesti veden saatavuuden takia.) ja he kaatoivat jätteensä jokeen, kunnes lopulta yksi ainut ihminen oli alkanut edistää kylän ja siirtokunnan asioita.
Ja minusta se oli hyvin surullista, koska yksi mies pauhasi juuri siitä, että he olivat siellä ensin, ja nyt toiset tulivat pilaamaan kaiken, jonka eteen kylä oli tehnyt niin paljon.
Mutta mistä he olisivat voineet tietää, kun kukaan ei ollut käynyt kertomassa heille, että jätteitä ei saisi kaataa jokeen, enkä edes usko, että he olisivat koskaan kuulleet kierrätyksestä.

Minusta on surullista, että ihmiset taistelevat uskontojen takia, mutta se johtuu siitä, että kukaan ei enää istu alas ja kuuntele mitä toisilla on sanottavaa. Mielipide saa olla, mutta kaikesta ei ole pakko tykätä, kunhan hyväksyy, eikä se edes ole vaikeaa.
Tulevathan Kristillinen ja Katollinen kirkko toimeen, ja he myös tekevät yhteistyötä, ja en minäkään välitä yhtään sen enempää kristinuskosta, kuin tekään. Ei minullakaan kiinnosta mennä käymään kirkoissa, mutta minun mielestäni hyväksyminen ja toisten kanssa toimeentuleminen on tärkeää.

*kumartaa*

"eläkää ja antakaa toisten elää" "Tehkää mitä huvittaa, kunhan se ei satuta toista."

Toinen wicca ilmottautuu. En vain tykkää hirveästi asiasta sillain niinkun puhua.
Olen isostoiminnassa mukana mutta vain koska tyttö jolle olen melkein isosisko, menee leirille ja haluan olla siellä sen kanssa.

*nyöks* Ymmärrän, ei vaan tee mieli kävellä kädessä jättimäinen kyltti, jossa lukee "Olen wicca"

Minäkään en mielelläni puhu siitä, tuntuu vain, että jos höpötän siitä koko ajan, niin että muka tyrkyttäisin, enkä todellakaan tahdo sitä!
Kyllä jos puhun jonkun kanssa jostakin uskontokysymyksestä, niin kerron kyllä oman kantani, ja olen ylpeä siitä mikä olen. Mutta en vain ymmärrä ihmisiä, jotka heti kättelyssä sanovat jumalan rauhaa, hyväähän he tarkoittavat, mutta se on minun mieleeni vähän liian suoraa.
Mieluummin saan tietää asioista vasta jälkikäteen, tykkään tutustua ihmisiin ajan kanssa.

*kumartaa*

OK, mäkin oon ihan tavallinen, siis kuulun ev.lut srk:n kirkkoon ja suhteet yläkertaan kunnossa.

Mutta. Just duunissa tai missä tahansa tuota uskoo aletaan liikaa tuputtaan - sillä ei saada aikaiseks (ainakaan mun kohdallani) kuin sitä, et kavahdan ja alan kartella puheenaihetta. Jos on vähänkää aihetta epäillä, et mua ollaan nyt aivopesemässä 'johonkin juttuun' ( = lahkoon, tai liialliseen jeesusteluun tai hurskasteluun) mukaan. Lakkaan puhumasta sille ihmiselle kokonaan (tunnen liian monta 'aivopesijää ja jeesustelijaa ... Niihin törmää kadulla, mut karmeinta painostusta voi ilmetä duunissa >__<)

Natsue tietää, et oon seukannu pojan kanssa, joka väitti olevansa uskossa. En meinannu eka uskaltaa 'rakastuu' siihen, ku itse en oo sillä tavalla 'uskossa'. Njoo: olis kannattanu uskoo ensivaikutelmaan ja siihen kuuluisaan yhdeksänteen aistiin: kaveri osoittautui narkkariksi, juopoksi - kaikkee muuta kuin uskovaiseksi. Suoraa tekstiä (saa sensuroida jos pitää): kaveri olis aina halunnut ennen ja jälkeen rakastelun, et mä luen paperista hänen kirjoittamansa rukouksen (tää kuulostaa vitsiltä, mutta on TÄYTTÄ TOTTA :''DD). Anteeksipyynnön siis ylhäältä, et 'Sori ny ku täs vähä tekee mieli, mutta ei olla vielä naimisissa - et saataiskos nyt tässä vähä rakastella, ja saadaanhan se anteeksi'

Ja sama - tosiaan rakastelun jälkeen. Ei hemmetti ( !! ) Meidän suhde kesti pari viikkoa. Sittenkin pidän itseäni täys- hulluna, kun en huomannu, miten kahjo tyyppi se oli

Voi luoja O____O Ja minä kun luulin, että menen liian pitkälle taikauskoisuudellani!
Mulla on ollut kaksi poikaystävää, jotka oli kummatkin uskovaisia. Toinen niistä ei uskonut esiaviolliseen seksiin, joka on minulle täysi 'no no,' koska en edes usko avioliittoon, kun ei vanhemmatkaan ole naimisissa ja niillä menee paremmin kuin monella sellaisella, jotka on naimisissa. Lisäksi kun ei kiinnosta ja homoseksuaalit tosiaan ei saa mennä Suomessa yhdessä naimisiin.

Mutta ihan oikeasti, outo jätkä!! xD anteeksi.

*kumartaa*

Kiitos ymmärryksestä, Nuuhku Sakura ^^''

Jes: kaveri ei just uskonut mihinkään esiaviolliseen seksiin; siksi niitä hemmetin rukouksii piti hakee netistä ja tulostaa mulle (meille), mitä sit olis pitäny ÄÄNEEN vielä paasata ennen ja jälkeen aktin. Arvaa meniks 'tunnelmat' hieman ... ööö ... miten sen ilmaisis?

Kun en todellakaa tuntenu tekeväni mitään väärin, ja sanoinkin kaverille, (olin niin rakastunu ensin alkuun XD XD !!) et voidaan olla yhdessä ilman sitäkin. Muttei herra itse pystynyt pidättäytyyn - kuulemma seurassani 8DD Kaduttaa sitä alkoi sitäkin enemmän. Toisaalta, mun oma näkemykseni tän kaverin kohdalla oli enemmänkin ...hmm ... kyvyttömyydestä jo. Sehän käytti viinaa ja lääkkeitä sekaisin, ja nehän vie 'mieskunnon' ... Sit se selitteli vähän 'epäonnistuttuaan' ettei pysty keskittymään, ku Jumala katselee ... Jesh :''DD

Mä olin tehnyt sille alusta lähtien selväksi, etten tuu koskaa menemään naimisiin. Kerroin myös aika avoimesti oman kantani uskontoon ja muuhun: se tiesi mihin alkaa, jos alkaa seukkaan mun kans ( !! ) Kuvitteli, ehkä, et aikoo muuttaa mua - niinkuin miehet yleensäkin ...

Olen jo sen ikäinen - ja tän päätöksen oon kyl tehnyt jo 13 v. Lapsia en myöskää oo koskaan halunnut. En haluu synnyttää >__< Kyl mä niistä tykkään, mut kun esim. mun duunis on mua tuosta perheettömyydestä ja lapsettomuudesta syytetty, et oon itsekäs (;;___;;,)

Tähän väliin huomautus: omat ystävät ja sukulaiset eivät koskaan oo ihmetelleet, miksen mee naimisiin, tee lasta tai muutakaan - mulla on paljon tätejä, jotka elää paljon laadukkaampaa elämää (toiselta mies kuoli todella nuorena ja toinen erosi) ilman miestä. Nää sukulaiset on aina hyvällä päällä, nuorekkaita (no ei tarvi passata tuossa ketään ilmaiseksi !! )

Sen yhden avoliiton läpikäyneenä oon tullut siihen tulokseen, etten myöskään ikinä enää halua asuu kenenkään kans yhdessä - seukkaamisen pitää riittää, mut kotini avaimii en tuu kellekkään enää antamaan >__<

Niistä lapsista: todella tykkään, ja mulle on lähinnä huvittavaa kuulla, olevani itsekäs, koska taas - jos olis mahkuja (Lue: rahaa ...) : adoptoisin ihan mielelläni ulkomailta jonkun sopivan ikäisen 3 vuotiaasta ylöspäin. (ei vaipanvaihtoo mulle, kiitos :''DD)
Eli onko itsekkäämpää olla tekemättä sitä lasta itse, vai pelastamalla kenties jostain orpo, äiditön ja isätön lapsi ... Mun mielestäni itsekkyyttä on se, et haluu tehdä nimenomaan sen 'oman' lapsen, ei hyväksy toisesta kulttuurista, toisen lasta. Mä voisin rakastaa ehdoitta ja täydellä tunteella lasta, vaikkei se mun kohdusta oliskaan tullut, eikä olis omaa verta. Mulle se olis 100 %:sti silti ihan oma lapsi. Mut lottovoittoa ootellessa .. Theh: tai jotain yh -isää. Hyvin mielellään aasialaista :''DD

Sen avoliiton aikainen poikaystäväni oli myös (tottakai, kun ei ollus suomalainen) liikaa uskon -juttuihin kallistuva: alkoi määräilemään jossain vaiheessa - mitä telkku -kanavaa me katsellaa, mitä musaa kuunnellaan, miten mä saan meikata, miten pukeutuu. UU: hän oli selväjärkinen, tuohon 'uskovaiseen' verrattuna: mut liikaa dominoiva ja hallitseva. Ja kun meille tuli ero, mun elämästä tuli - ihan totta puhun - paljon laadukkaampaa. Nyt saan tehdä mitä ikinä itse haluun, toisia tietysti satuttamatta ja loukkaamatta.

Aina. Voisin melkein sanoa, et 100 %:sti suhteessa mies yrittää alistaa ja alkaa muuttaa tyttöystävänsä persoonallisuutta, tapoja, periaatteita. Niin kauan kun törmään tällaisiin heppuihin, oon kyl todella mielummin yksin: vaikka sit loppuelämäni^_^

niin luterilaisuutta varsinkin leimaa se ah niin kuuluisa perisynti. että vaikka mitä teet niin oot loppupeleis syntinen syntinen syntinen. mut sitä varten ne keksi armon (ansioton rakkaus minun osakseni) sanon tän vaan koska tiedän jotain tästä kirkosta,en yritä jeesustella tai mitään ^^

ja tottahan se on. raamatusta on tehty tietynlainen keräämällä sinne tietyt jutut ja jättämällä toiset pois. niinku esim Lilithin taru.

wiccalaisuuden joku mainitsi? se on mulle kans sikäli tuttu että tiedän ettei se ole saatananpalvontaa tms. eiks siel ole sellanen motto että saa tehdä mitä haluu niin kauan ku siit ei oo kenellekään mitään haittaa?

kyllä muaki risoo kirkon sovinistisuus ja suvaitsemattomuus mutta mä koen et jumaluus on suvaitsevainen eikä kato kieroon ihmisii vaan sen takii et ne saattaa tykätä toisistaan.
mene ja tiedä mikä on sit loppupeleis totta ja mikä ei. se selvinnee itse kullekin aikanaa ^^

mä en jaksa hirveesti ajatella tuonpuoleista kun on tässäkin elämäs ihan tarpeeks tekemistä...

Kaikesta huolimatta, oli uskovat ja 'uskovat' missä tahansa ja millaisia uskovia tahansa: noita asioita ei sais sotkee työhön eikä niillä pidä painostaa, hiillostaa, aivopestä TÖISSÄ Töissä tehdään töitä, eikä vatvota ihmisten uskonasioita, mikä ei päde mun duuniin >__<

Uskonto on jokaisen henk.kohtainen juttu: jokainen valitsee - niinkuin täälläkin Kyotossa - omansa, se on musta niin hemmetin väärin, et duunis aletaa kohkaa uskonnon kans. Vaikka siellä pitäis etupäässä tehdä duunia, ei miettii, miten tuoki ihminen pääsis sinne taivaaseen. HALLELUJAH, rakkaat työkaverit

Täällä me - paljon nuoremmat ihmiset - pystytään sentään asiallisesti keskusteleen eri uskonnoista, mikä silloin on pielessä työpaikassa, missä et voi sanoo omaa mielipidettä - kuten täällä - ilman et joutuu kauheen ajojahdin ja kiusaamisen kohteeksi. Missä on vika, tuommoises työpaikas??

Ei juma: ei mun sukulaiset eikä ystävätkään puutu mun asioihini - niin kuin mun työpaikalla jatkuvasti tehdään. Ja kaikki sen hurskastelun, NIINSANOTUN 'lähimmäisenrakkauden' (joka tukahduttaa mua, saa mut voimaan pahoin !! ) varjolla, puuttumaan mun elämääni, työajan ulkopuolella.

Se on niin hiton väärin: mut kuka puuttuis tällaiseen asiaan??

Piti vielä tulla lisään, et mitä enemmän mua painostetaa duunis, sitä kauemmas ajaudun siitä 'pienestä uskonrippeestäni' mikä mulla joskus tuonne yläkertaan on ollut olemassa. Sen saa 'kivat' duunikaverit aikaiseksi (;__;,)

Ekan ristin sain kaulaani vuosi sitten; en tiedä miks oon vierastanut ristin pitämistä kaulassa, se oli lahja siltä poikaystävältä. Nyt alan vakavasti harkitsemaan koko ristin poistamista kaulasta, se ikäänkuin tuntuu kuristavan (;;__;;;) Kiitos jälleen kerran: ihanat työkaverit ...

Nuuhku taisi saada hieman väärän kuvan minusta nyt.
Mutta siis, minusta jokainen saa uskoa mihin tahtoo, mutta sitten se on jo typerää, jos pitää uskonnon perusteella alkaa rajoittamaan ihmisten elämää, vahingollisella tavalla.
Eikä ihmisiä saisi syyttää, kohdella tai mitenkään muuten alistaa sen takia mitä uskonto sanoo! Kaikkein parasta minusta olisi että ihmiset eivät ottaisi uskontoa niin henkeen ja vereen, koska katsokaa nyt. Uskonnon vuoksihan me täällä maapallolla aloitamme isoimmat sodat ja tapamme ison määrän ihmisiä. Minusta olisi vain hyvä että ihmiset uskoisivat vain itseensä ja rakkaimpiinsa, nehän loppupeleissä ratkaisevat kaiken.

Ja nuuhkulla varmaan tuli kirjoitusvirhe tuossa "Ja enju-chan, minusta ei ole oikein sanoa noin, että ilman uskontoa ei pysy omilla jaloillaan ilman jumalia tai ikoneita.", koska ensimmäisestä viestistäni kyllä NÄKEE että ajattelen juuri päinvastoin.

Mielipiteensä kullakin, ei tappelua täällä.

Rippikoulus oli hauskaa.

"Ehkä jonain päivänä rakastutte _vastakkaiseen_ sukupuoleen..."

... Entä jos samaan sukupuoleen? Mitä sitten? Kirkon piti hyväksyä kaikki. Kirkon piti hyväksyä erilaiset.

*pimahdus*

Joka sunnuntai kirkossa, mietin salaliittoteorioita. Ehkä raamattu syntyi siitä, kun ihmiset haluttiin sotimaan ilman kuolemanpelkoa. Ja sitä, että ihmiset käyttäytyisivät hyvin, eivätkä aiheuttaisi kapinaa. Ja ihmiset uskoisivat maan kertomiin valheisiin.

...olen miettinyt tätä kauan.

Mutta ihmettelen tuota wicca-hommaa, en ole kuullut siitä. Paitsi no, kun kirkkoja poltettiin, uutisissa mainittiin jotain, mutta.

Voisitteko kertoa enemmän siitä?

Mun ystävät (around just rippis iässä), jotka uskoivat ennen ... Siis sillä omalla tavallaan, ovat - no ainakin viis kuus niistä - rippisleirin jälkeen. Epäuskoisia, kauhistuneita, masentuneita.

Sanovat, et rippis on yks karmee paikka, missä yritetään aivopestä - sillä uskontoo tuputetaan väkisin. Paha sanoa, ku omasta rippiksestä on aikaa - ja kävin ilta -rippiksen, mut en ollenkaan epäile, etteikö rippileirillä vois olla tuollaista touhuu. Miten täällä: onko joku ollut riparilla ja kokenut vastaavaa ahdisteluu? Siis uskonnon tuputtamista?

minnako, en yhtää epäile, ettei tuollaisii 'salaliittoteorioita' vois olla olemassa: ihmisii halutaan pelootella jollain yhdellä ja ainoolla oikeella kirjalla. Missä kaikki on oikein: Raamattu. Jeps.

Kirkon pitää hyväksyy sekä bi- , homo- että lesboliitot - koska jos (ja kun ...) kirkko sanoo hyväksyvänsä ja rakastavansa lähimmäistä juuri sellaisena kuin hän on, nii pitää rakastaa myös - vaik - totta tosiaan, huomais ettei se vastakkainen sukupuoli enää ees kiinnosta.

Musta wicca -uskonnoilla ei oo mitää tekemistä kirkkojen polttamisten kans (jos oon väärässä: oikaiskaa) ne kirkkojen polttajat on taas ihan jotain muita ... ehkä suoranaisia s*tanisteja, jotka todella vihaa - jostain syystä kirkkoa. En silti näe kirkkojen polttamisessa mitää järkeä >_< Oma kanta pitäis saada näkyviin ja kuuluviin toisellaki tapaa, kuin asialla, mikä voi aiheuttaa vaik ihmishenkien menetyksiä ...

Joo no riparin koko ideahan on tuputtaa niitä kirkon opetuksii. Kun sinne eksyy niin siel joutuu laulaan virsii ja rukoileen joka viides minuutti. Se on se elämä after rippileiri kun on olennaista.

No niimpä....Sitä hoetaan lähimmäisen rakkautta mutta ah ei suvaita kun kaks samansukupuolen edustajaa tykkää toisistaan " mut sehän olis väärin täysin luonnotonta eikä ihan laillistakaan" Onneks kirkon sisällä niitäkin jokka hyväksyy homot ja naispapit.

Wiccoilla ei oo as far as i know mitään tekemistä Saatananpalvonnan kanssa. Siis just nää satanistit juoksee potkimassa mummoja hautausmaalla ynnä muuta yhtä fiksua....

Hei ihmiset.
Hiz. Satanistit. Ne ei polta kirkkoja. Eivät todellakaan. Satanistit ovat aika lähellä wiccoja jos katsoo oikealla tavalla. Tarkoitat saatananpalvojia. Ne kaksi käsitettä eivät ole sama asia.

Omalla rippikoulullani en havainnut minkään laista aivopesua. Ja pidin itsepäisesti myös pentagrammia kaulassa koko leirin ajan vaikka yksi isonen katsoikin kieroon. Kaikki muut antoivat asian olla ja meidän leirin vetäjä pyysi minut juttelemaan kanssaan.
"olen huomannut kaulassasi olevan korun" yms. ja selitti pitkän aikaa ja alkoi udella. Lopputulos oli että illassa selitin koko maailmankuvani. Ohjaaja halusi tietää vain mitä ajattelen eikä kritisoinut milläänlailla.
Kertoi omistakin näkemyksistään ja kaikki sujui mainiosti. Sitten se sanoi että olen persoonallinen ja halasi ja sanoi että kiva kun olet täällä.
Sitten se meni syömään.
Ylöjärven seurakunta ei ole minulle ainakaan kertaakaan tuputtanut mitään. Hengaan seurakunnan nuorisotilalla ja olen ohjaajien kanssa kaveria yms. ja kukaan ei koskaan ole painostanut minua mihinkään uskonasiaan mihin en halua.
Riparillakin meillä oli ulkoläksyjä (eikö aamen ole latinaa ja tarkoita että tämä oli totta tai jtn.?) niin minun isonen totesi kun kakistelin sen lopun kanssa että "sano ahven" en joutunut rukouksen päätteksi sanomaan aamen.

Ylöjärven seurakunta on mahtavaa ja mukavaa porukkaa.

Sano ahven :-----DD

Ei mulle oo tuputettu mitää uskonnollisuuksia. Rippikoulu nyt o rippikoulu, missä sitä tuputtamista tulee vähä "pakostaki". Ei se riparillakaa ollu semmosta, että meitä koitettii käännyttää hirviänä uskomaa. Se oli enemmänki semmosta "oman mielen avartamista", jos asian voi näi ilimasta.

Meillä oli rippikoulussa kaksi ohjaajaa, oikeasti piti olla kolme, mutta toinen pappi jäi jollekkin sairaslomalle, ja oli vaan konfirmaatiotilaisuudessa.
No joka tapauksessa meillä oli yksi pappi, ja yksi diakoni. Ja yllättävää kyllä, pappi ei pakottanut, mutta tämä diakoni kyllä.
Sitten yhdessä vaiheessa näillä kahdella oli yhteinen tunti, ja se meni suurinpiirtein silleen, että:

Diakoni: JA JEESUS OLI OLEMASSA, JA SE ON PAKKO HYVÄKSYÄ!!!
Pappi: *säikähtäneellä äänellä* Mutta kaikki saa valita itse, mihin uskoo!
D: TÄMÄ ON JUMALAN SANA!!
P: Mutta kaikki löytää kyllä oman paikkansa O____O

Ja niin edespäin, samoin kanttori, joka puhuin kaksi tuntia _putkeen_ järjettömän tylsällä äänellä, järjettömän tylsiä asioita, ja jakoi täysin käsittämättömät lappuset, joissa oli virsiä, tuputti meille semmosia asioita, jotka taisteli kaikkea sitä vastaan, mitä se pappi oli meille sanonut.

Mutta loppujen lopuksi siellä oli ihan kivaa, enimmäkseen, koska olin siellä kavereiden kanssa. Ruokarukoukset kyllä ihan suoranaisesti vitutti, koska siellä oli kolme laulua, enkä koko viikon aikana oppinut erottamaan niitä toisistaan, enkä oppinut myöskään sanoja, joten vain hyräilin.

Sitten kun pappi kutsui minut luokseen, hän selitti, että ei ole tietenkään pakko laulaa, jos ei halua, mutta kerroin sitten, että olen vain täysin sävelkuuro, enkä tiennyt että mikä kappale oli mikin, ja pappi purskahti nauruun ^^'
Mutta siis tosiaan kuten jo tuolla sanoin, niin minut hyväksyttiin, mutta sitten koko loppu leirin se diakoni näytti siltä, kuin olisi tahtonut syödä pääni.

Ja kyllä, satanistit eivät kaatele hautakiviä, ja jos joku sanoo, että on satanisti, ja silti juoksee kaatelemassa hautakiviä ja polttelemassa kirkkoja, niin ilmeisesti hän ei tiedä yhtään mitään omasta uskonnostaan. Semmoisiakin tyyppejä löytyy, jotka väittävät olevansa jotain, mutta eivät sitten oikeastaan tiedä siitä mitään.
Satanistit ja saatananpalvojat on eri asia. Mutta se ero on vaikea selittää, ja siksi ihmisillä on niin vaikea erottaa ne toisistaan.

Ja wiccasta. Wiccan juuret ovat muinaiseurooppalaisista uskonnoissa, ja vaikka satanismi on ironista kyllä, jollain tavoilla lähempänä meidän uskontoamme, satanisteilla on kuitenkin vähän hurjemmat rituaalit, kuin meillä.
Wicca kehottaa ihmisiä mietiskelemään asioita itse, siihen liittyy paljon shâmanistisia piirteitä, kuten tanssin, musiikin ja yrttien (ei huumeiden, ihan tavallisten yrttien.) käyttörituaaleissa. Mutta ero kuitenkin on siinä, että me emme käytä esim. itsekidutusta tai nuoleskele sammakoita päästäksemme transsiin.
Wiccaan kuuluu vähän kaikkea, se on tosi moni puolinen uskonto, miksi se teilataanki (kirkkojen toimesta...) että se ei olisi uskonto. Wicca kuitenkin säilyttää paikkansa uskontona. Kiitos siitä.

Olen kuullut, että nykyään nuorempia wiccan harjoittajia ei oteta tosissaan, koska he eivät ole tarpeeksi "noitamaisia." ("witchy") Koska no... Ihmisillä on nykyään paljon mistä valita, ja jotkut vaan päättää, että "jee, tää kuulostaa hurjalta jutulta, mä rupeen tämmöseksi." ilman, että tietävät siitä mitään.
Minulla on yksi tämä tuttu, joka väittää olevansa shintolainen, ja kun kysyin, että millaista se oikeastaan on, koska en tiedä siitä kovin paljoa... Hän sanoi, että ei oikein tiedä. Ó____o
Uskonnon pitäisi olla se oma juttu, johon koko sydämmellään tietää kuuluvansa, ei mikään semmonen "No tää nyt oli tässä, niin oon tämmönen" juttu. Minä mietin kolme vuotta, että olisiko musta wiccaksi, ja lopulta sitten tuumasin, että kyllä se kuitenkin on mulle kaikkein sopivin.

Mun mielestä ihmisten pitäisi tietää, että mihin ne uskoo, vai uskooko ne mihinkään, ja ottaa itse selvää.

*kumartaa*

OK, hyvä Natsue ja Nuuhku, että 'valistitte' mua (oikeesti mun serkkukin olis varmaan ollut vihainen tuosta mitä sanoin *punastus*)

Oon kyllä kuullut ja lukenut ja keskustellut sekä satanismista että saatanan palvonnasta, ja muistan että niistä kertonut on sanonut tuota samaa: se ei ole sama juttu. Sorry, kun sekoitin käsitteet >__<

TARKOITIN saatanan palvojia, kun puhuin niistä kirkkojen polttajista. Olin tuossa kirjoittaessani vain niin vihainen siitä, kun uskontoa tuputetaan joko suoraan tai epäsuorasti työpaikalla, kadulla, tullaan soittelemaan ovikelloa ... jne.

Jos haluaa hakeutua uskon piiriin,ja löytää varmasti itsekin sen kirkon, kerhohuoneen tai vastaavan: minusta tyrkyttäminen on tyrkyttämistä, tapahtuu se sitten missä tahansa. Selvyyden vuoksi: mun taloyhtiössä on asunut jehovan todistajia. Ehkä ovikellokin soinut sen vuoksi turhan usein ...

Rippikoulun olen käynyt illalla - en siis ollut leirillä. Enkä itse myöskään kokenut minkäänlaista 'painostusta' - paitsi pakolliset kirkossa käynnit, joistakin asioista keskustelut, ym. oli joskus rasittavia, mutta sen ymmärsin kuuluvan asiaan. Rippikouluhan on täysin vapaaehtoinen käydä.
Rippis -kokemuksista oon kuullut läheiseltä ystävältä, jonka jutut (uskon ne kyllä ihan todellisiksi) olivat lähinnä masentavia: parin kuukauden täydellinen masennus (leirin jälkeen) - ja hän kutsui paikkaa sellaiseksi, missä ei saa hetken rauhaa, muutti jopa käsitystään uskosta - negatiiviseen suuntaan, sen painostuksen vuoksi.

Tässä pointtini: jos uskoo, saa uskoa ja pitääkin. Mutta pakottaa ja painostaa ei saa. Ja on paikkoja, mihin uskonto tai se, mihin uskoo - siitä kyseleminen ja siihen viittaaminen ei kuulu: työpaikka on ehdottomasti yksi niistä MIHIN SE EI KUULU . Toinen paikka - mun mielestäni - on seurustelu: jos partneri alkaa painostamaan johonkin rituaaleihin, se ei ole enää normaalia. Tuossakin pitää kyl sanoa, et itsepä aloitin sen suhteen, mikä kyllä loppuikin aika äkkiä :''DD

Ylläri: olen ollut myös Tampereen ev.lut. seurakuntien Nuorisotoimistossa duunissa - ja tykkäsin: siellä oli mielestäni töissä niitä 'tosiuskovia', eikä minua painostettu millään lailla, olisin myöhemminkin mennyt sinne takaisin, muttei heillä ollut antaa töitä: olisivat ottaneet mut jopa takaisin: tykkääminen oli ihan molemminpuolista ^_^

Probleema on nykyinen työpaikkani, millä ei pitäisi olla mitään tekemistä uskonnon kanssa - eikä heidän pitäisi puuttua kenenkään henkilökohtaisiin suuntauksiin, oli se sitten mikä tahansa Tuon sanoo jo työlainsäädäntökin. Sen verran olen työehtosopimukseen ja lakeihin tutustunut.

Piti vielä tulla lisäämään, et kun 'buumi' erota kirkosta on ollut suurimmillaan - ja monikin tullut kertomaan eronneensa, ettei tarvitse maksaa kirkollisveroja palkasta: mä olen pysynyt kirkossa ihan siitä syystä, että työskennellessäni siellä Tampereen ev.lut. seurakunnilla, työpaikan henki ja työkaverit olivat niin mukavia, etten sen vuoksi ole ees harkinnut erota kirkosta.

^hizumi^, jos jehovan todistajat vaivaa, kiinnitä oveen lappu, jossa lukee, että "pelastuksen kaupustelu kielletty" xD

Meillä oli ala-asteella semmonen opettaja, joka oli tooooooosi uskovainen, lensin varmaan kolmesti tunnilta. Mutten muista kuin kerran, kun kysyin, että onko mitään todisteita siitä, että vain yksi ja ainut jumala olisi olemassa. Ja sitten opettaja käski kerran piirtää jotain mihin me lapset uskotaan, ja... minä piirsin Harry Potterin xD (ette oikeasti voi uskoa sitä tuskaa kun lopulta tajusin, ettei sitä kutsukirjettä tule... Tai sitten ne laittoivat hullun pöllön tuomaan sitä minulle.) Mutta se taisi olla kuviksen tunti.

Mutta siis, minä eroan kirkosta mielelläni, koska en tahdo valehdella itselleni, enkä kenellekkään muullekkaan. Lisäksi verot on varmasti pelottava asia, koska mun isä, joka on jo muutenkin tosi pahantuulinen tyyppi. Kiroilee kolme kertaa enemmän, silloin kun se maksaa laskuja.

*kumartaa*

Tietääkö muuten kukaan kuinka paljon kirkollisvero on?

Liittyykö siihen mitenkään palkat ja menot?

o_____o

Koska minä en halua kyseistä veroa maksaa. Nuuhku, olet oikeassa. Verot ovat pelottava asia.

Ja kuulin myös jotain niistä jehovan todistajista, eivätkö ne joudu antamaan osan palkastaan sille öhm... yhteisölle? Siis isomman osan.

Minäkin eroan kirkosta erittäin mielelläni, kunhan vain nyt satun rippikoulun käymään. Oikeastaan, jätän senkin kesken jos Miyavin keikka sattuu samalle ajankohdalle >D

Ne oli ainakin ennen "kymmenykset" eli n. 10 % palkasta?

Mutta nyt ne on kai jotain 0,5 % kohdalla, ainakin muistelen että se olisi ollut niin.
Senkun erotaan kirkosta, niin jää vähän rahaa itselleen.

Stalkkaan nyt tuota minnan kommenttia ja sanon vielä että MINÄKIN ottaisin mieluummin Myvin keikan kuin rippikoulun. Kun en ole uskossa, niin en tarvitse sitä.
Mutta kai se joku "suurempaan voimaan" uskominen pitää elämän vähän jännänä, eikö?

Enju-chan, ehkä vähän joo, onhan se kiehtova ajatus ^^

Minä olen huomannut, että uskonto tavallaan tasapainottaa elämää hirveästi, olin ennen hirveän vihainen angstipallero, mutta nykyään olen hirveän herkkä kaikelle xD en olisi vuosi sitten uskonut.
Mutta siis, ehkä uskonto tuo turvaa elämään? Minä ainakin pidän siitä ajatuksesta, että kun joku kuolee, niin sielulla on paikka tuolla jossakin, ja siellä on hyvä olla.
Ja minusta on myös helpottavaa ajatella, että pois nukkuneet henkilöt eivät ole kokonaan kadonneita, minä uskon uudelleensyntymiseen.

Tuli vain mieleen, kun siskon koira lopetettiin tänään...

*kumartaa*