Harhaluuloja ja ennakkoluuloja j-rockista

Eli siihen Niilo Paasivirtaan viitaten, mitä kaikkia harha- ja vääriä ennakkoluuloja ootte kohdanneet ihmisiltä. Kenelle ootte kertoneet harrastavanne japani -rockin kuuntelua, ylipäänsä kaikkee Japaniin liittyvää?

Mulla usein tuttavat/sukulaiset osaa sanoa Japanista ja j-rockista vain sanan Pokemon, ja sit naureskelevat, et 'Tuo on taas ^hizumilla^ jokin ohimenevä villitys .. >__< Joillakin se ohimenevä villitys on kestänyt jo yli viisi - kuusi vuotta, itselläni alkaa tulla vuosi täyteen.

Kaverit haukkuvat jiirokin mulle pystyyn (eivät olleet ees kuunnelleet sitä). Sitteku kuuntelivat, ni sanoivat, että oha tuo iha kuunneltavaa.
Ne ja niitte ennakkoluulot t__t

No minulle koulussa huudellaan että hei japsi yms. ja sitten luokkalainenkin tuli mun etteen ja alkoi lauleskelemaan jonkun tyyliin maammelaulun tahtiin
"dirut on jotain niin paskaa, sitä kuunnella emme voi. Se täyttä sontaa ompi kun käymme musiikki taistohon! Metallicaa palvokaa, diruja vihatkaa, kun japsit persiistä nyt on!"
Yms. Tosin tuossa nauroin kuollakseni mutta... Tajuatte idean nee?

Nana, tajusin joo. aika mielenkiintosta t___t

Todella tyhmää käytöstä, Natsue, sun luokkakavereilta >__<

Se pelkästään, et soittaa jollekin j-rock -kappaleen, kannattaa tarkoin harkita, niinkuin ichi jo sanoikin, minkä biisin valitsee.

Ehkei kannata heti Dirppojen biisejä alkaa esittelemään, vaan just jotain rauhallisempaa, ja popahtavampaa, rockiakin mut melodisempaa. Sit moni on mullekin sanonut, et täähän on hienoo musaa ...

Juurikin ne ennakkoluulot - ja se et musiikki lauletaan japaniksi. Vähän sama kuin jollain suomi -diggareilla, ei ensin meinaa mennä millään enkku (tai joku muu kieli) jakeluun. Kuunnellessaan kaunista j-rock -biisiä, oon huomannut, ettei monikaan ees sit enää kiinnitä laulettuun kieleen mitään huomioita =o)

Voi vitsi mul on aina huvittavaa kun kysytään et mitä mä kuuntelen (iPod) ja kun mä sanon että ette te tiijä kuiteskaan, niin tietty uhoovat et sano ny vaan. Kun alan luetteleen j rock musaa nii johan hiljenevät xD
Nooh mutsi on suoraan teilannu mun musan " jumputui jumputi musaks" et ihan sama mistä maasta se tulee. Faija taas kyselee et kuin mä ymmärrän mitä ne sanoo (sitä varten on käännökset, doh!)
Kavereille en oo hirveesti ees yrittäny tuputtaa, muutama on kans mukana " näissä piireissä " mut suurin osa diggailee jotain ihan muuta. Lähinnä monet järkyttyy mun yaoi mangasta xD

Et oikeestaan pidän fanitukseni suurimmaks osaks omana tietonani ja tääl netin Ihmemaassa sit hehkutan ja fanitan senki edestä xD

Voi Luoja jos olisin kouluaikana tätä kaikkee fanittanu ja ne ihmiset olis tienny siitä niin taatusti olisin saanu kuulla vähintään samaa säätöö kun mistä Natsue puhui....

Omat vanhempani eivät oikeen ymmärrä musiikkimakuani... kun kerran erehdyin heille soittamaan diruja. Muutenkin muutama muukin sukulainen on kuullut ja yrittäny arvata lauletaanko siinä saksaksi vai venäjäksi. Taitaa ihmisillä olla kielekorva hukassa... *^^

Varmaan ylipäänsä niin, ettei vanhemmat koskaan (millään vuosisadalla, tai -tuhannella) oo samoilla aaltopituuksilla lastensa kanssa. Kuin harvoissa tapauksissa.

Sitä vaan ei voida ees yrittää kuunnella, mitä nuorempi väki kuuntelee, vaan teilataan se jo ... ennalta.

Moni vanhempi on hukassa nimenomaan tuon kielen vuoksi: miks aina pitäiskään ymmärtää heti niitä lyriikoita, vaan kuunnella säveltä, melodiaa, sitäpaitsi: edelleen sitä mieltä et japani kuulostaa erittäin kauniilta laulettuna *_*

Ihan totta Hizumi. Millonkans vanhemmat olis kersojaan ymmärtäneet?
Ja joo, voi se kuulostaa kauniilta vaikka ei ymmärtäiskään, joskin mää pyrin etsiin käännöksii..

Muistan kun musiikin tunnilla opettaja kysyi - ihan galluppi -mielessä oppilailta. Et kumpaa kuuntelette enemmän: itse melodiaa, vai jäättekö odottamaan sanoja.

Yli 90 % luokkakavereistani nosti kättä musan kohdalla, ja vain 10 % oli sitä mieltä, et sanat on tärkeet. Mä olin niiden 90 %:n joukossa.

Hyvä esimerkki on siinä, et ollessani joku alle 12 v. kuuntelin rap -musaa, missä mustat herjaa - joskus aika rankkaankin tyyliin - valkoihoisia. Joku joskus ihmetteli mun musiikkimakua, ja et kuuntelen sitä.

No kun en ymmärtänyt sanoista juuri mitään (Rap -musassa, varmaan niinkuin j-rockissakin on se vaikeus, et sanoja ei ymmärretä yhtä helposti, kuin jossain Suomi-iskelmässä) Oon siis aina ollut sellainen, et toki sanatkin olis kiva ymmärtää, mut kuuntelen kyllä biisissä ensimmäisenä säveltä, melodiaa, onko se tanssittavaa, millaiseen fiilikseen se mut saa.

Sitten vasta kuuntelen sanoja - jos ymmärrän. Japani kuulostaa todella kauniilta laulettuna, vaikkei niistä sanoituksista todellakaan aina saa selvää ...

Mä olen aika lailla tottunut siihen, että kukaan ei tunnu tajuavan minua, koska olen aina ollut se "outo" lintu. Esim. Lapsena mä pelasin pleikkaria, skeittasin (tosin se loppu ku seinään, kun isoveli kaatu ja tuli kotiin naama puoliksi auki...) ja olin ihan hulluna dinosauruksiin. Kyllä mä vieläkin pelaan, tykkään dinoista (tosin vähän eri tasolla, kuin silloin.) ja tykkään katella skeittausta, mutta en kyllä ite viitti mennä mukaan.

Just sen takia, että pahimmat "fanitus" kaudet menee ohi, niin kaikki aina kuvittelee, että mä olen siirtynyt eteenpäin, mutta kyllä mä vieläkin pidän niistä asioista.
Japanilaista musiikkia oon kyllä kuunnellut kohta... puolitoista vuotta? kaksi vuotta?
Jotain semmosta luokkaa.

Mutta esim. yksittäiset kappaleet on todellakin ohi meneviä juttuja, niin kuin tämäkin jota nyt luukutan, niin tuskin se silleen jää mulle mitenkään kummemmin mieleen sen jälkeen, kun olen kurkkuani myöten tätä.

Mutta siis... Jotkut asiat säilyy, toiset ei.

Mun vanhemmat ei oikeastaan suhtaudu tähän millään lailla, ainut mitä ne ei oikein hyväksy on se, että ostan liikaa sarjakuvia, muuten ne menee semmosella hällä väliä meiningillä. Kaksi kertaa äiti on jotenkin reagoinut mun musiikki makuun.
1. Kuuntelin Emilie Autumnia, ja se sanoi, että se kuulostaa ihan venäläiseltä.
2. Kuuntelin Marilyn Mansonia omassa huoneessa ja äitillä tippui imuri kädestä eteisessä.

Koulussa se on sitten semmosta "Hyi miten sä voit kuunnella sitä japsipaskaa?" meininkiä, ihan normia siis. Ei mua haittais se, että ne ei tykkää mun musiikkimausta, mutta kun ne hyökkää kaikessa mun kimppuun, ihme etteivät hauku siinä, miten nostan tavaroita lattialta.

*kumartaa*

Meiän porukoilla ei oo ollu mitää erikoisia ennakkoluuloja j-rokkia kohtaa. Muutaman kerra oon sanonu autossa, että kuunnellaa. Kuunneltu pari piisiä ja äiti o käskeny laittaa pois :'D

Ensimmäisenä ku nykynuorille mainittee sanan "j-rock", kuuluu jonku suusta, että "hyi vittu". Monikaa ei oo sitä es kuunnellu ja tuomittee suoralta käeltä.

Mm ja monilla käy niin, että kun ne ovat kuulleet yhden biisin, niin ne luulevat että ovat kuulleet kaiken. Ihmiset hoi, verratkaa Antikua ja Diruja, jumakiuta mikä ero. Ne vaan sanoo että se on epämuodikasta, hyi kettu.

Munkaan vanhemmilla ei ole mitään jiirumusaa vastaan. Äiti ei vain tykkää, mutta se on ihan whatever. Äiti ei tykkää oikeastaan Gackton äänestä ja se niin kiven kovaa väittää, että ne kaikki on naisia :'D Mutta joo, iskä taas ei sano mitään. Sanoo vain, että pitää kääntää volyymia pienemmälle, ulos asti kuuluu.

Autossa ei olisi mitään mahdollisuutta kuunnella sitä.

Ja niin, äiti myös sanoi, kun pyysin synttärilahjaksi vuosi sitten Myvin CD:tä, että: "Kohta tuo villitys menee ohi, en osta." Kyllä siinä ilme venähti kun kerroin joku aika sitten, että oon menossa herran keikalle. Ei se noin vaan mene ohi, se on asia jota rakastan.

Ja piste.

Meidän luokkalaiset ovat silleen: "Hyi kettu", mutta kyllä ne kuuntelevat. Olen saanut monet teinit kuuntelemaan Gacktoa ja ne rakastuivat sen ääneen >D

Jiirulähettiläs olen siis.

Hmh ... voi jukra ku harmittaa. Soittelin just j-rockia - taatusti Dirppojen kauneimpia biisejä (missä Kyo ei karju, vaan laulaa <3<3<3) Ihan testiksi vanhemmilleni ja yhdelle mun ikäiselle pojalle, joka kuuntelee AC/DC:tä.

Mun hämmästys oli suuri, ku tämän pojan tyttöystävä kehui musaa, sanoi et kaunis melodia (tais olla Final, ja sit Dirppojen biisi mitä en osaa sanoo, ku se on japaniksi, mutta siinä It Withers and Withers -CD:llä, soitin myös Mushin - ihan tarkoituksella). Sit sille AC/DC hemmolle vähän rockimpaa tyyliä.

Äh: tulos >o< Se hevi -poika sanoi, et 'Ihan OK, musaa, mutta hän ei pidä kielestä' Mun pitää vielä keskustella sen kanssa tuosta ... Miten niin kielestä: sehän j-rockissa just sitä parasta onkin (no, muun muassa ...) Mut tuo kertoo aika paljon et j-rockia ei hyväksytä, ainakaan nielemättä, siksi et se on japanilaista, eikä siinä lauleta enkuksi >______< Höh ...

Niin juuri, se kieli muka vaikuttaa. mitä sitten vaikka se on japania?

...

Kuunteleehan muutkin esim. espanjalaista, italialaista jne, mutta ei se silloin haittaa! Mikä siinä on? Vai olenko minä jotenkin ulkona.

Minulla muuten menee yli ne fanit, ketkä fanittavat Japania, ei japanilaista musaa tai animea.
Ymmärrän jos joku haluaa muuttaa sinne tai puhua japania, mut se, että niiden mielestä siellä on jokainen poika hyvännäköinen tai homo, siellä ei ole ongelmia, kaikki on hyvin, kaikki olisi paremmin siellä.

Uu: tulee mieleen se kauhea ... tai siis kun äitini taas ihastelee - monien muisten naisten tavoin jotain Julio Iglesiasta (*yökkää*) - ei siinä haittaa, vaikka kieli ei oo suomee eikä enkkuu ( !! ) Samoin joku muu latino -laulaja, Juanes ... espanjaksi sekin laulaa, ja tädit on siihen aivan lääpällään >o<

Mä olen sit kans aivan pihalla, minnako Ò_Ó

Tuo on totta ... Mä haluaisin kyl kans Japaniin, mut - niin oon halunnu aiemmin muuttaa vähän moneen muuhunkin maahan - ja tullut siihen tulokseen, etten varmaan .... Sitten kuitenkaan haluaisi jäädä sinne pysyvästi. Kulttuureihin on hieno tutustuu, ja mikäs sen parempi tapa, kuin oleskella maassa vähän aikaa - eikä pelkästään turistina.

minnako, puhut asiaa, joka maassa on niitä hyviä ja huonoja puolia .. Sitä vain ei tuu aatelleeksi, kun on kyllästynyt - ja kova matkakuume. Mulla nyt ei oo mitää mahkuja, voin vain korkeintaan haaveilla sinne joskus matkustamisesta, mut en usko et sekää mikää paratiisi olis ...

Minua ei häiritse se että fanittaa japania ja siksi kuuntelee japanilaista musiikkia. Minua häiritsee ne jotka kuuntelevat japsimusiikkia ihan vain sen takia että japani sattuu nyt olemaan se uusin muoti virtaus. Tyypit katselee animea ja kuuntelee esim. diruja vain koska kaverit tykkää.
Sinänsä se on aika jees koska näin kuitenkin saadaan uusia bändejä suomeen, saa helpommin levyjä. Ja nythän jamessa on X Japanin keikalle mahdollisuus ostaa liputkin.
Ei tuotakaan olisi kaiketi tapahtunut ilman että fanikanta olisi lisääntynyt.
Kuitenkin olen mein luokalle se japsipoppari (kiitos kaikille) ja en kuulemma kuuntele muuta musiikkia kuin japanilaista.
Miten se menee niin että jos kuuntelee japanilaista... Ei sitten kuuntele muuta? Ehkä olen hidas, ehkä olen sekasikiö mutta kuuntelen moniakin antijapsi bändejä.

Se on ehkäpä jotenkin masentavaa.
olen pikkuhiljaa alkanut kyllästyä japsifaneihin. Siis miettikää nyt. Sehän on me ketkä ehkä pahiten arvioi porukkaa ulkonäön yms. mukaan!
"tollon pinkit kynnet se on truu. tollon vaaleen punaset eli kaks astetta vaaleemmat vitun feikki."
Jos ei kuuntele joitain bänejä, on taas feikki. Se on jiirokkarit jotka tuomitsee!

Olen alkanut hävetä meidän jrock kansaa. Huomasin sen kornin keikalla. Siellä oli niin erilainen meininki verrattuna mm. dirukeikkoihin. Sinne ei kuollut. Miettikää nyt! Nautin siitä enemmän kuin kummastakaan dirukeikasta ja tuolla en edes nähnyt kaikkia soittajia!

Hmmm... Natsue, puhut pitkälle totta - joissakin asioissa. (Sorry, kirjoitan pimeässä ja pitäis haltsata kymmensormijärjestelmä, ja kirjoitin eka Natsie - toi oli paha :''DD)

Mä en ees uskalla (no taas se duuni ...) vuoksi paljoo näyttää pukeutumisessani, tyylissäni, enkä muussakaan (mielipiteissä, puheissa) ylipäänsä, et ees kuuntelen j-rockia. Siksi siitä ei tiedä juuri muut kuin nää ystävät ja foorumilaiset. Vältän monta hankaluutta, kun en tuo sitä 'fanitusta' esille ...

Totta tuokin, et jotkut jiirokkarit tuomitsee liikaa toinen toisiaan: ei oo olemassa mitään tiettyy OIKEAA tyyliä, jos vain tykkää kuunnella j-musaa. Mulla on yks aika 'ankara' j-rock -ystävä, jolle joskus oonki sanonut, et 'mikä se sellainen ernu on' ... Tietty se raivostuttaa, et jotkut ostaa lippuja japsibändien keikoille, vain koska se on nyt muotia. Sit ne, jotka on oikeesti halunneet pitkän aikaa jonkun fanittamansa bändin keikalle, jäävätkin ilman lippuu. Raivostuttavaa ( !! ) Siis jos sinne keikalle menee vain, koska se on muotia.

Muuten en oo törmännyt sellaisiin j-fanittajiin, jotka tuomitsis pukeutumisen, kynsilakan, meikin - ulkoisen olemuksen, tai jonkun tietyn j-bändin fanittamisen vuoksi ketään. Ainoastaan tää yksi tyttö: joka on tänä aikana kyllä muuttanut asennettaan; olen joskus hälle itselleen siitä vihjannut, et ei oo olemassa mitään oikeeta 'kaavaa' tai mallia olla sellainen tr00fani.

Se, että asioista tehdään muotia (niinkuin nyt j-rock) pilaa monta - alunperin hyvää juttua. Mut kun tää muoti -juttu menee ohi, oon varma - että j-rock -fanit, jotka todella fanittaa sitä koko asiaa (maata, kieltä, kulttuuria) jäävät. Ne muodin perässä juoksijat siirtyy taas uusien juttujen mukana pois. Sikäli harmittavaa, et nyt tulee ihan mieletön määrä j-rock -bändejä - ja kaikille keikoille ei rahat riitä. Tosin kaikille en lähtisikään: valitsen tarkkaan, kenet haluun nähdä.

Sit kun muoti on ohi, ei saada niitä bändejäkään enää tänne ...

Ehkä niitä bändejä tulee tänne kumminki, vaikka muoti onki ohi. Uskoisin ainaki. Mikspä ei tulis? Ehkä vähä vähemmä tulee porukkaa keikoille, mutta siellä o ainaki semmosia, jotka siitä tykkää.

Mua häirittee kaikki wnb-fanit, jotka tykkää vaa koska muutki tykkää. Plus nämä, jotka fanittaa Japania. Maata ei tavallaa voi fanittaa, tavallaa voi, mutta mikää maa ei oo täydelline ja kaikilla mailla o omat häpiä pilikkusa.

Sehän tuossa maan fanittamisessa onkin, et jotkut menevät niin pitkälle, et kuvittelevat, et joku maa olis 'ylitse muiden'. Siis se ihmeellinen paratiisi, missä ei oo mitään vikaa >__<

Kyl mä ymmärrän taas, et jos diggaa kovasti j-rockia (j-musaa) nii tottakai - no ainakin mulla - siinä alkoi kiinnostaa siinä se, mistä näin kivaa/ihanaa musiikkii on tullut. Alkoi väkisinkin tehdä mieli ottaa selvää enemmän Japanista ja siitä kulttuurista, kaikesta mikä liittyy asiaan.

Mut niin on käynyt monen muunkin maan kohdalla aikaisemmin: olen innostunut jostain syystä: tutkinut, opiskellut, perehtynyt - ja kun oon saanut selville asioita, joskus jopa kyllästynyt - alkanut inhota jotain tiettyjä maita. Ihan vain niiden 'häpeäpilkkujen' vuoksi, tai jonkun maan uskonnon (muslimit, nyt mulla esimerkiksi ...) vuoksi.

Nyt en - omasta mielestäni - oo kauheesti ihquttanut Japania, tjaah ... ehkä sentään niitä kauniita ihmisiä - koska oon siinä 'opiskeluvaiheessa' enkä oikein osaa sanoa tietäväni vieläkään paljoa Japanista: halu oppia on silti suuri. Ja mun mielestä tuo on aika luonnollista: jos diggaa latino - musaa, varmaan on kiinnostunut sit taas flamengosta, ja espanjan kielen opinnoista. Eikö?

Bändit tulee, jos on kysyntää. Se on tosin ikävää, että jos tänne tulee joku suhteellisen tuntematon bändi (vrt. Abigail), niin niillekin keikoille menee väkeä, vaikka bändistä ei ole koskaan kuultu - mutta se nyt vain sattuu olemaan Japanista. Ikävää on siis se, että ilmiön laantuessa tämän tapaisille keikoille ei ehkä ole kysyntää sitäkään vähää.

Ja tosiaan, huvittaa ne lapset, jotka oikeasti väittävät kaiken olevan hienoa Japanissa. Erm, mites... työelämä, rankka opiskelu, valaanpyynti, yakuza, itsemurhatilastot, konservatiiviset käyttäytymismallit, paheksuva suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin, ihmisoikeusrikokset sotien aikana... ja vaikka mikä muu. On se hienoa.

Natsue, ehkä j-rokkarit arvostelevat aiheesta? Koska niitä wannabeja on _kamalasti, liikaa, ehkä ne arvostelevat aiheesta, oikeasti. Nimittäin jos ei koskaan ole kuullut X Japanista tai kuullut miten Dir en Greyn laulajan nimi lausutaan, niin on aika varmasti joku wannabe. Poikkeuksiakin on, enkä minä ainakaan tuomitse ketään heti wannabeksi.

Mutta siinä olet oikeassa, että se on tyhmää, kun ne "tr00-fanit" valitaan ulkonäön perusteella.

tuli tuosta Raphaelin viestistä mielee, että en sanos, että kannattaa kattua Japanin itsemurhatilastoja, koska Suomessa tilanne o palio pahempi ,__,

Wnb-faneja löytyy iso kasa, mutta se on ihan totta, että ernut arvostelee hirveenä.

Mutta jos niille pienemmille bändeille ei oo kauhiana muute menossa porukkaa, ni tavallaa se o iha hyvä, että sinne ne wnbfanitki menee. Omatpaha o rahasa, jotka kuluttavat ja se menee hyvää tarkotuksee ;')

Wnbfanit vois kyllä painua aika kauas, koska mua ei kiinnosta kuunnella ainakaa semmosta hemmoa jolla ei oo mitää hajua mistää, vaikka muka kuuntelee. nimimerkillä opin dirun jäsenet ulkonäöltä puolen vuojen kuuntelun jälkee XD

Ichi, älä nyt. Mä en muista ku nimeltä puolet dirujen jäsenistä ja opin kaikki Puran jäsenien nimet vasta vuoden kuuntelun jälkeen :''D Mutta joo, ehkä se musiikki merkitsee mulle eniten.

Niin tosiaan, Suomessa on kyllä isot itsemurhatilastot. Kai eniten euroopassa? Isoimpia myös maailmassa, ainakin jonkun mukaan. Tai muistelisin niin. Jotenkin musta vaan tuntuu, että Japanissa ne itsemurhat tehdään erillä lailla, kuten vaikka autopommeilla tai joillain "traagisemmilla" tavoilla.

Ettei keskustelu ihan menisi itsemurhatilastoihin, niin kysäisen, että mistä teidän mielestä tunnistaa wannaben?

Musta tuntuu, että hipovat maailman korkeimpia nää suomen ittemurhatilastot.

En osaa selittää omi sanoi, että mite wannaben tunnistaa. Komppaan jotakuta sitteku joku mun mielipiteen osaa kirjottaa sanoiks :---D